Lapsi asianosaisena
Lapsi on iästään riippumatta aina asianosainen kaikissa häntä koskevissa lastensuojeluasioissa. Asianosaisuus tarkoittaa, että lapsella on oikeus saada asiastaan tietoa ja osallistua sen käsittelyyn. Lapsi pidetään ajan tasalla häntä koskevista suunnitelmista ja toimenpiteistä. Lapsen omat toivomukset ja mielipide selvitetään iästä riippumatta, mutta kuitenkin ikä ja kehitystaso huomioiden. Jos ei kysymällä, niin esimerkiksi lasta tarkkailemalla ja havainnoimalla.
Kuuleminen
Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Kaksitoista vuotta täyttäneellä on oma vanhemmista tai muusta edunvalvojastaan erillinen puhevaltansa. Hän voi hakea apua, vaatia palvelua ja/tai vastustaa itseään koskevia päätöksiä. Lapselle/nuorelle on myös annettava tieto tehdyistä päätöksistä ja valitusmahdollisuudesta, sekä niihin liittyvistä määräajoista. Kokemuksemme mukaan lapset ja nuoret eivät ole erityisen tietoisia oikeuksistaan, eikä niistä ole heille riittävästi esimerkiksi päätöksenteon yhteydessä kerrottu.
Ei pelkkä muodollisuus
Lapsen kuuleminen on vaativa tehtävä ja laki korostaa lapsen mielipiteen roolia. Laissa ei kuitenkaan määritellä tarkemmin lapsen kuulemista, sen sisältöä ja kuka sen hoitaa. Tämä valitettavasti näkyy kuulemisten toteuttamisessa. Osaaminen lapsen kuulemiseen ei tule automaattisesti sosiaalityöntekijän ammattiin valmistumisen tai lapsiperheiden kanssa työskentelyn kautta. Kuuleminen vaatii ammattitaitoa ja koulutusta ja siihen pitäisi olla lastensuojelussa nykyistä paremmat ohjeet ja osaaminen. Kuulemisten toteuttamisessa on havaintojemme mukaan suurta vaihtelua, eivätkä sosiaalityöntekijät vaikuta aina itsekään ymmärtävän kuulemisen tarkoitusta. Kyse ei ole vain merkinnästä päätökseen. Ei ole erityisen harvinaista, että lapselle ja hänen vanhemmilleen kerrotaan suoraan, että kuulemisessa on kyse pelkästä muodollisuudesta. Joskus asianosaiset saavat kuulemistilaisuudessa luettavakseen täysin valmiin päätöstekstin. Aina päätöksentekoon liittyvään muuhun aineistoon ei ole ollut etukäteen mahdollista tutustua ja rasti oikeaan ruutuun (vastustan/en vastusta) pitää antaa hyvinkin puutteellisilla tiedoilla ja asiaa ymmärtämättä.
Epäkohtia kuulemisessa ja tiedoksiannossa
Lapset/nuoret ovat harvoin tietoisia esimerkiksi siitä, että he voisivat niin halutessaan hakea tehtyihin päätöksiin muutosta. Kirjalliset päätökset jäävät lastensuojelulaitoksissa yleensä muutoksenhakuohjeineen aikuisten haltuun, eikä niitä käydä riittävällä tavalla lapsen kanssa valmiin päätöksen yhteydessä läpi. Lapset/nuoret eivät myöhemmin useinkaan muista edes nähneensä päätöstä, saati allekirjoittaneensa tiedoksiantoa. Toisinaan vastaamme on tullut myös tilanteita, joissa lapselta/nuorelta pyydetään jälkikäteen allekirjoitusta viikkoja sitten päivättyyn tiedoksiantoon, kun asia onkin edennyt esimerkiksi vanhempien toimesta hallinto-oikeuteen. Todisteellinen tiedoksianto on tärkeää muutoksenhakuun liittyvien määräaikojen vuoksi.
Aito mielipide vai mielipiteen kirjaajan tulkinta
Esimerkinomaisesti kerron tahattomasta johdattelusta lapsen mielipidettä selvitettäessä. Kyse oli tuolloin 2-vuotiaasta lapsesta, joka ei juurikaan osannut vielä puhua. Päiväkodin henkilökunnan kertoman mukaan lapsi vastasi kaikkeen ”joo”. Sosiaalityöntekijä selvitti lapsen mielipidettä lastensuojeluasiaan. Saman tapaamisen pohjalta sosiaalityöntekijä antoi lausunnon myös lapsen huoltoa ja asumista koskevaan riita-asiaan käräjäoikeuteen. Lapsen tapaamisessa lapsen mielipidettä selvitettiin seuraavasti:
Sosiaalityöntekijä: Juoko isä kotona kaljaa?
Lapsi: joo.
Sosiaalityöntekijä: Käykö isän luona kotona vieraita naisia?
Lapsi: Joo
Varsinaiseen päätöstekstiin ja käräjäoikeuteen annettuun lausuntoon, oli lapsen mielipiteestä kirjoitettu seuraavasti: ”Lapsi kertoo isän juovan kotona kaljaa. Isän luona kotona käy myös vieraita naisia.”
Lue lisää aiheesta aiemmin julkaistuista artikkeleistamme:
Sekä: