Rajoitustoimenpiteiden käyttö, osa 1

Lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain sijaishuoltoon sijoitettuun lapseen. Rajoitustoimenpiteiden käyttö perustuu aina yksilölliseen harkintaan ja rajoitustoimenpiteiden käytön tarkoituksena on turvata sijaishuollon tarkoitus ja samalla suojata sekä lasta itseään, että mahdollisesti myös muita.

Rajoitustoimenpiteiden käytön edellytykset

Rajoitustoimenpiteiden käytön tulee aina perustua täsmällisiin ja laissa määriteltyihin edellytyksiin. Rajoitustoimenpiteitä saa käyttää vain lastensuojelun laitoshoidossa, poikkeuksena yhteydenpidon rajoittaminen, jota voidaan käyttää myös perhehoidossa. Lapsen ihmisarvoa tulee kunnioittaa ja rajoitustoimenpiteitä käyttää vain sen verran kuin kulloinkin on välttämätöntä.

Lastensuojelulaitoksissa käytettäviin rajoitustoimenpiteisiin lukeutuvat esimerkiksi aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito. 

Rajoituksia voidaan käyttää vain jos:

• rajoitus on lapsen edun mukainen
• rajoitus on oikeassa suhteessa lapsen ikään ja kehitystasoon nähden
• rajoitus on lapsen hoidon ja huolenpidon tai sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen kannalta perusteltu ja sopiva
• rajoituksen käyttäminen on välttämätöntä lapsen oman tai muiden henkilöiden terveyden vakavan vaarantumisen vuoksi, ruumiillisen koskemattomuuden turvaamiseksi tai merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi
• edellä mainitun estämättä yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, jos lapsi itse vastustaa yhteydenpitoa (esim. vanhempiinsa)
• rajoitus on oikeassa suhteessa suojeltavaan etuun nähden
• lapsen mielipide rajoituksesta on selvitetty (ellei se ole ilmeisen mahdotonta)
• elleivät muut, lievemmät keinot ole tilanteeseen soveltuvia

Rajoitustoimenpiteistä päättäminen

Rajoitustoimenpiteitä ei saa käyttää rangaistuksena ja rajoitustoimenpiteen käyttö on lopetettava heti, kun rajoittaminen ei ole enää välttämätöntä. Lastensuojelulaissa on säädetty tarkasti rajoitustoimenpiteiden käytöstä, niiden kirjaamisesta sekä päättäjästä.

Rajoitustoimenpiteen käytöstä päättää rajoituksesta riippuen lastensuojelulaitoksen johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva muu henkilö, lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija.

Lastensuojelulain mukaan kaikista muista rajoitustoimenpiteistä on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen, paitsi henkilöntarkastuksesta ja -katsastuksesta, omaisuuden ja lähetysten tarkastamisesta ja kiinnipitämisestä. Näiden toimenpiteiden valituskelvottomuus johtuu niiden luonteesta tosiasiallisina toimina, joilla pyritään hallitsemaan nopeasti syntyviä vaaratilanteita tai jotka tulee panna täytäntöön viivytyksettä.

Rajoitustoimenpide vai kasvatuskäytäntö

Lapsen oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen, liikkumavapauteen, yksityiselämän- ja omaisuuden suojaan sekä oikeusturvaan tulee toteuttaa mahdollisimman tiukasti. Aikuisten, jotka vastaavat laitoksissa lasten kasvatustyöstä, tulee olla tietoisia siitä mitkä toimet ovat perusoikeuksiin puuttumista ja mikä taas tavanomaista kasvatustyötä. Lapsen käytökseen voidaan puuttua myös kasvatuksellisella otteella. Raja saattaa joskus näyttäytyä häilyvänä.

Rajoitustoimenpiteitä tarkastellaan tarkemmin tämän blogikirjoituksen jatko-osassa.