Mitä tarkoittaa lapsen etu?

Mitä tarkoittaa lapsen etu? Tuomioistuinsovitteluissa ja -käsittelyissä vedotaan usein lapsen etuun. Lapsen etuun vedotaan usein ilman, että tuodaan esiin miksi juuri kyseinen ratkaisu olisi lapsen edun mukainen ja miten lapsen etua on kyseisessä tapauksessa arvioitu.

Suomen lain mukaan lapsen etu on asetettava ensisijalle kaikissa lapsia koskevissa sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten ja lainsäädäntöelimien toimissa. Lapsen etu koskee käsitteenä yleisemmin koko lapsiväestöä tai tiettyä lapsiryhmää, mutta myös jokaista lasta yksilönä. Edun arvioimisen tulisi perustua yksilöllisesti lapsen todellisiin tarpeisiin ja lapsen edun pitäisi ohjata myös lapsen vanhempien ja muiden huoltajien toimintaa.

Laki ei yksiselitteisesti määrittele sitä, mitä lapsen edulla kulloinkin tarkoitetaan. Yksittäisen lapsen kohdalla edun arviointi on aina tapauskohtaista ja tilannesidonnaista. Arviointi on sidoksissa lapsen yksilöllisiin olosuhteisiin, tarpeisiin ja elämäntilanteeseen. Lapsen edun arvioiminen on vaikeaa, koska se mikä on kulloinkin lapsen etu, on aina myös tulkinnanvaraista. Tämä korostuu erityisesti lasta koskevissa riidoissa, joissa pyritään tekemään ratkaisuja koskien lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisia. Vanhempien näkemykset lapsen edusta voivat olla vahvassa ristiriidassa keskenään.

Lapsen etu on ensisijaista

Lapsen edun ensisijaisuuden tarkoitus on varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen ja turvata lapsen hyvinvointi ja kokonaisvaltainen kehitys. Lapsen etu on ensisijaista suhteessa esimerkiksi lapsen vanhempien oikeuksiin. Se muodostuu monien asioiden kokonaisuudesta. Lapsen etua arvioitaessa tulee huomioida lapsen oikeudet, hyvinvointi, persoonallisuus, arki, ihmissuhteet ja kasvuolosuhteet.

Lapsen edun toteutuminen on tuomioistuimen ratkaisun lähtökohta. Tuomioistuin pyytää tarvittaessa sosiaalitoimelta olosuhdeselvitystä, jonka tarkoituksena on tuottaa tuomioistuimelle tietoa perheen tilanteesta, lapsen elinolosuhteista ja muista asian ratkaisemiseen vaikuttavista seikoista. Selvitykseen voi kuulua kotikäyntejä, vanhempien tapaamisia, lapsen tapaamisia, lapsen ja vanhempien yhteistapaamisia sekä lausuntoja perheen entuudestaan tuntevilta sosiaalihuollon työntekijöiltä. Tapaamisten ja kotikäyntien avulla voidaan arvioida vanhemmuutta ja esimerkiksi sitä, kuinka vanhempi pystyy konkreettisin tavoin vastaamaan lapsen hänelle esiin tuomiin tarpeisiin ja millaista vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on. Näillä asioilla on merkitystä lapsen etua arvioitaessa. Lapsen kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen on tärkeä osa arviointia ja se tulee toteuttaa lapsen ikään sopivalla tavalla. Lapsen tahto ei kuitenkaan aina ole lapsen etu. Lapsen kuulemisessa tulee arvioida myöskin sitä, onko lapsen mahdollista muodostaa riippumaton mielipide vai myötäileekö hän vanhempaansa. Lapset voivat kokea tarvetta miellyttää vanhempaansa; he tuntevat empatiaa vanhempaansa kohtaan ja vanhemmat vaikuttavat lapseensa usein myös tahattomasti.

Lapsenhuoltolain säännösten valossa tuomioistuin käyttää päätösvaltaa sekä lapsen välittömästä kuulemisesta että tämän järjestämisestä. Vaihtoehtoisesti tuomioistuin päättää välillisen kuulemisen avaamisesta sosiaalitoimen selvityksen kautta ja mahdollisesti selvityksen laatijaa suullisesti kuulemalla. Tuomioistuin voi harkintansa mukaan hyödyntää myös asiantuntija-avustajaa lasta henkilökohtaisesti kuultaessa.

Lapsen etuun vedotessa on tärkeää tuoda esiin kulloinkin myös se, miten lapsen etua on selvitetty ja arvioitu.

Huom. kun tekstissä viitataan lapsen oikeuksiin, tällä tarkoitetaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa määriteltyjä lapsen oikeuksia. Pääset halutessasi tutustumaan sopimukseen esimerkiksi Lastensuojelun Keskusliiton ylläpitämällä Lapsenoikeudet.fi -sivustolla. Sopimustekstiin pääset suoraan oheisesta linkistä: https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus-turvaa-lasten-ihmisoikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/