Onko lapsen pakko tavata etävanhempaansa?

Tämä on kysymys, joka meille toisinaan lapsen huoltoasioita käsiteltäessä esitetään. Lasta ei tietenkään voi pakottaa tapaamaan etävanhempaansa, jos lapsi sitä selkeästi vastustaa. Lapsen tapaamisoikeudessa on kyse on nimenomaan lapsen oikeudesta tavata myös sitä vanhempaa, jonka luona lapsi ei pääsääntöisesti asu. Lapsella ei ole tapaamisiin velvollisuutta, kuten ei etävanhemmallakaan. Lapsella on oikeus säilyttää läheinen suhde myös etävanhempaansa, viettämällä hänen kanssaan aikaa ja pitämällä yhteyttä muillakin tavoin. Huoltoriitojen yhteydessä on usein vaikea sanoa, mistä lapsen haluttomuus toisen vanhemman tapaamisiin lopulta kumpuaa. Usein vanhemmatkin ovat asiasta erimielisiä.

Lähihuoltajan tulee myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen

On molempien vanhempien tehtävä edesauttaa lapsen tapaamisoikeuden toteutumista etävanhemman kanssa. Yleensä vanhemmat sopivat yhdessä lapsen tapaamisoikeuden toteuttamisesta. Usein tapaamisista laaditaan eron jälkeen lastenvalvojan luona sopimus, samalla kun sovitaan lapsen asumisesta ja elatuksesta. Tapaamisten toteutumiseen vaikuttavat mm. lapsen yksilölliset tarpeet, välimatka vanhempien välillä ja esimerkiksi vanhempien työvuorot. Parhaassa tapauksessa vanhemmat pystyvät joustamaan ja sopimaan tarvittavista muutoksista tapaamisiin esim. elämäntilanteiden muuttuessa ja lapsen kasvaessa. Vanhemman, jonka luona lapsi asuu, on tärkeää tukea lapsen ja etävanhemman yhteydenpitoa ja kannustaa lasta tapaamisiin silloinkin, kun lapsi jäisi mieluummin kotiin lähivanhemman luokse. On tietenkin tärkeää pyrkiä selvittämään mistä haluttomuus tapaamiseen johtuu ja keskustella tästä yhdessä toisen vanhemman ja lapsen kanssa, ennen kuin vetää suoraviivaisia johtopäätöksiä lapsen ja etävanhemman välisestä suhteesta. Välttämättä haluttomuus ei johdu lainkaan etävanhemmasta, vaan liittyy lapsen mielessä aivan muihin syihin.

Lapsen mielipide

Lapsen toiveet ja mielipide huomioidaan sopimusta vahvistettaessa siltä osin kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Vastuu tapaamisten toteutumisesta ei voi kuitenkaan jäädä yksin lapsen päätettäväksi, vaan vanhemmat tekevät päätöksiä aina osin myös lapsen puolesta, kuten he muutenkin lapsen arjessa tekevät. Lapsi ei voi itse päättää, että tänään en mene päiväkotiin tai kouluun tai tapaamaan toista vanhempaa, jos tapaaminen on etukäteen sovittu. Lähivanhemman tehtävä on tukea ja edesauttaa tapaamisten toteutumista, vaikka lasta ei aina huvittaisikaan tapaamiselle lähteä. On erotettava tapaamisten selkeä vastustaminen (perustellusta syystä) siitä, että aina lasta ei vain huvittaisi lähteä, esimerkiksi kavereiden tai leikin keskeytymisen takia viettämään viikonloppua etävanhemman luokse. Mitä vanhempi lapsi on, sitä paremmin ja perustellummin hän yleensä pystyy itse ilmaisemaan omia toiveitaan tapaamisten suhteen. Mitä pienempi lapsi, sen enemmän hetkessä lapsi elää. Tapaamisesta voi tulla onnistunut, vaikka kesken jäänyt leikki olisi lähdön hetkellä lasta harmittanutkin.

Tapaamisten toteutuminen

Lähtökohta on, että lapsi tapaa etävanhempaa yhdessä sovitun mukaisesti. Toisinaan tapaamissopimukseen kirjataan hyvinkin tarkasti, kellonaikoja myöten tapaamisten toteuttaminen. Toisinaan tapaamisista on jouduttu hakemaan päätös käräjäoikeudesta. Silloin tapaamiset toteutetaan tämän määräyksen mukaisesti. Tarvittaessa ja perustellusta syystä tapaamisiin voidaan hakea ja tehdä myöhemmin muutoksia. Toinen huoltajista ei kuitenkaan voi tehdä niitä yksipuolisella päätöksellä.

Lastensuojelun rooli

Yhteydenotot lastensuojeluun ovat huoltoriitojen yhteydessä valitettavan tuttuja. Toisinaan pyrkimyksenä on mustamaalata toista huoltajaa ja hakea vahvistusta ja oikeutusta sille, ettei lasta tarvitsisi viedä tapaamisiin etävanhemman kanssa. Usein vanhemmilla on toisistaan poikkeavat näkemykset tapaamisten onnistumisesta. Lapsi jää näissä tilanteissa vanhempien riitojen väliin ja lastensuojelussakin tunnistetaan, että lapsen takia ongelmallisinta onkin usein juuri vanhempien riitely, ei niinkään yksittäiset asiat tai tapahtumat etävanhemman luona.

Turvattomiin olosuhteisiin lasta ei tietenkään tarvitse antaa, ohjeistetaan lastensuojelusta. Erilaiset ruokailutottumukset, nukkuma-ajat, keskustelunaiheet ja aktiviteetit tai aktiviteettien puute ja tylsyys, etävanhemman uusi kumppani tai rajoitukset netin käytössä, eivät kuitenkaan etenkään jo vanhempien lasten kohdalla ole sellaisia turvattomuutta aiheuttavia syitä, joiden perusteella lapsi voitaisiin jättää etävanhemmalle sopimuksen tai päätöksen mukaisesti viemättä. Tämänkaltaiset syyt eivät myöskään pääsääntöisesti vaadi lastensuojelun puuttumista tapaamisten kulkuun. Toisaalta vauvaikäisen lapsen kohdalla kynnys turvattomuuden kokemukselle voi toisinaan olla huomattavasti matalampi esim. säännöllisten ruokailuiden suhteen. Yhtä oikeaa ja yleispätevää vastausta tai ohjetta ei siis aina ole lastensuojelulla tai lakimiehilläkään asiaan antaa.

Tarvittaessa tapaajavanhemman olosuhteita voidaan selvittää käräjäoikeuden pyynnöstä tai lastensuojelun aloitteesta, mutta aina ensisijaista on, että vanhemmat pystyisivät sopimaan yhteisistä pelisäännöistä ja kasvatusperiaatteista yhteisen lapsensa eduksi.

Lue lisää lainsäädännöstä sekä aiheeseen liittyviä aikaisempia julkaisujamme: