Ero ei automaattisesti vaikuta lapsen huoltoon

Vanhempien eron yhteydessä nousevat keskeiseksi kysymykset lapsen huollosta, asumisesta ja toisen vanhemman tapaamisesta. Esimerkiksi avioliiton päättymisen vaikutuksesta huoltoon ei ole laissa erikseen mainintaa. Ero ei automaattisesti vaikuta lapsen huoltoon, vaan usein esimerkiksi yhteishuolto jatkuu avioeron jälkeenkin. Tilastojen valossa huoltomuodoista päätettäessä yleisin muoto onkin vanhempien yhteishuoltajuus.

Perheasiain sovittelu on erityinen sosiaalipalvelu, joka on käytettävissä silloin kun perheessä syntyy ristiriitoja. Yleisimmin sitä käytetäänkin juuri silloin kun puolisot harkitsevat eroa tai ovat jo päättäneet erota. Sovittelijat tukevat vanhempia ratkaisemaan eroon liittyviä, lasta koskevia asioita sovinnollisesti ja lapsen edun mukaisesti. Sovittelu on vapaaehtoista ja siihen ovat oikeutettuja myös avoliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävät.

Lähtökohtaisesti vanhemmat sopivat lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatusavusta keskenään ja sopimus voidaan vahvistaa sosiaalitoimessa lastenvalvojan luona. Jos vanhemmat eivät saa sovittua asioista ja ovat erimielisiä, voidaan päätöstä hakea käräjäoikeudesta.

Lapsella on Suomessa aina virallinen huoltaja tai huoltajat, jotka päättävät lapsen asioista ja pitävät hänestä huolta. Yleensä huoltajat ovat lapsen vanhemmat, mutta tarvittaessa huoltajaksi voidaan nimetä myös joku muu.

Avioliitossa syntyneen lapsen huoltajia ovat molemmat vanhemmat. Avoliitossa syntyneen lapsen huoltaja on äiti yksin, elleivät vanhemmat toisin sovi. Tällöin lapsen isyys on vahvistettava erikseen. Isyys voidaan tunnustaa joko ennen tai jälkeen lapsen syntymän. Ennen lapsen syntymää tunnustettu vanhemmuus tekee isästä myös huoltajan. Jälkikäteen tunnustetun isyyden jälkeen äiti on edelleen yksinhuoltaja, ellei toisin sovita. Jos toinen vanhemmista on yksinhuoltaja ja vanhemmat menevät keskenään naimisiin, tulee toisestakin vanhemmasta oman lapsensa huoltaja.

Yhteishuolto, vuoroasuminen ja lähivanhemmuus

Yhteishuollolla tarkoitetaan sitä, että huoltajat huolehtivat yhdessä lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista, sekä muista henkilökohtaisista asioista kuten lapsen nimestä, uskonnosta, terveydenhuollosta, varhaiskasvatuksesta ja passin hakemisesta. Huoltajilla on oikeus saada lasta koskevia tietoja eri viranomaisilta, edustaa lasta tämän asioissa ja toimia lapsen edunvalvojana.

Kun vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mutta he asuvat erillään, on ratkaistava kumman luona lapsi asuu. Lapsi voi asua myös vuorotellen vanhempiensa luona. Yhteishuolto ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin vuoroasuminen. Lapsen asuminen, tapaamisoikeus ja huoltomuoto ovat erillisiä asioita.

Vuoroasumisessa lapsi asuu vähintään 40 % kummankin vanhempansa luona. Toinen koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Tällä on vaikutusta moniin arjen asioihin, kuten koulukuljetuksiin, terveydenhuollon palveluihin ja lapsilisän maksamiseen, jotka määräytyvät sen mukaan kumman luona lapsen kirjat väestötietojärjestelmässä ovat. Vuoroasuminen vaatii vanhemmilta erityisen hyviä yhteistyötaitoja lapsen parhaaksi. On lapsen edun mukaista, että molemmissa kodeissa on samankaltaiset kasvu- ja kasvatusolosuhteet tukemassa lapsen kehitystä.

Vuoroasumistilanteessakin toinen vanhemmista voi olla velvollinen maksamaan elatusapua. Elatusapu määräytyy lapsen elatuksen tarpeen ja kummankin vanhemman elatuskyvyn mukaan.

Yksinhuolto ja oheishuolto

Yksinhuolto puolestaan tarkoittaa sitä, että lapsella on vain yksi huoltaja. Yksinhuoltaja voi tehdä lasta koskevat päätökset yksin. Viranomaiset antavat lasta koskevat tiedot lähtökohtaisesti vain huoltajalle. Huoltajan erikseen antamalla luvalla tai tuomioistuimen päätöksellä tietoja voidaan antaa myös toiselle vanhemmalle tai muulle henkilölle. Arkikielessä puhutaan usein yksinhuoltajuudesta, jos lapsi asuu pääasiassa toisen vanhemman luona. Huoltajuus ei kuitenkaan määräydy asumisen perusteella.

Yksinhuoltajuudesta vanhemmat pääsevät harvoin sopuratkaisuun ja ratkaisua haetaankin usein käräjäoikeudesta. Perusteita yksinhuoltajuuden saamiselle voivat olla esimerkiksi vanhemman vakava päihde- tai mielenterveysongelma, lapseen tai toiseen vanhempaan kohdistunut väkivalta tai vanhempien pitkäaikainen ja korjaamaton erimielisyys.

Oheishuollossa jollekin henkilölle on annettu samat oikeudet ja velvollisuudet kuin huoltaja-vanhemmalla. Oheishuollosta voidaan sopia vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuin voi päättää siitä. Oheishuoltoa koskevan järjestelyn tarpeen tulee lähteä lapsen edusta. Oheishuoltajalla ei kuitenkaan ole elatusvelvollisuutta lasta kohtaan, vaan se säilyy vanhemmilla.

Lisää julkaisuja löydät Alexian Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/lakitoimistoalexia/ ja Instagramista: https://www.instagram.com/lakitoimistoalexia/